Sivut

lauantai 3. lokakuuta 2015

Oskari Salama: Päiväkirjat (2015)

Oskari Salama -niminen akustista pop/rockia soittava yhtye on julkaissut kuusibiisisen Päiväkirjat-EP:n. EP pitää sisällään selkeälinjaisia biisejä, jotka ovat vahvasti suomalaisia ja muutamassa kohdassa tuli jollain tapaa vähän mieleen Suurlähettiläät.

Tiedän, että kuulostaa todelta tylsältä sanoa, että biisit eivät ensikuuntelemalla tarttuneet korvaan juurikaan, mutta kun jätin ne soimaan taustalle muuta puuhatessani, huomasinkin yhtäkkiä, että niiden tarinat tulivat esille ja istuuduin sitten alas kuuntelemaan tarkemmin, mitä kaiuttimista kuuluikaan.

Akustinen musiikki on aina siitä mielenkiintoista, että siinä biiseissä on pakko olla jotain pointtia, koska ei ole kaikenmoista pimpelipompelia, jonka suojiin voisi piilottaa merkityksettömät sanat tai "sävelettömän melodian". Täytyy rakentaa biisi, jota kuulija jaksaa kuunnella muutakin kuin salilla pumpatessaan ja biisin täytyy pystyä vetämään mukaansa simppeleillä aineksilla. Kuten monissa muissakin tilanteissa, myös nyt vähemmän on enemmän. Parasta Oskari Salaman musiikissa on juuri kitaroiden luoma tunnelma ja niiden keskinäinen yhteistyö. Vaikkapa Possanovan pelkästä kitaroinnista saisi luotua mielenkiintoisen instrumentaalibiisinkin. Diggailen yleisesti ottaen todella paljon kitarapainotteisesta musiikista, joten näissä kuudessa biisissä on mieltä mukavasti hellivää kitaran soittoa, joka toisaalta tuo mieleen kesäillat, mutta yhtälailla sopii syksyn iltoihin. Voisin kuvitella yhtyeen istumassa korkealla kalliolla ystäväpiirin keskellä soittelemassa biisejään samalla, kun koko porukka katselee laskevan auringon punaiseksi värjäämää horisonttia.

Biiseissä on hetkessä elämisen fiilistä, aitoutta ja tarinankerronta on jo nyt vahvoissa kantimissa, joten varmasti seuraavalla EP:llä/albumilla saadaan tuotua vielä vahvemmin oma ääni esille ja tarinat saavat lisää syvyyttä.

Päiväkirjat on kuunneltavissa esim. SoundCloudissa.

Näistä kuudesta biisistä valikoitui Sininen suosikikseni.

torstai 1. lokakuuta 2015

Bye Mandu: Walk Alone (2015)

Indie rock -yhtye Bye Mandun Southern girl -biisi teki selvää jälkeä jo ensimmäisellä kuuntelukerralla: tarttuva hyvänmielen biisi nousi heti suosikiksi. Nyt jatkoa tarjoillaan Walk alone -singlen muodossa. Ensimmäinen ajatus oli, että vihdoin. Tätä on odotettu. Walk alone ei tuota Southern girl -biisin synnyttämien ennakko-odotusten suhteen pettymystä. Walk alone kävelee omilla jaloillaan, omaa ja persoonallista tietään. Biisistä kuulee, että se on tehty huolella: ei ole yritetty laittaa liikaa kaikkea neljän minuutin sisään vaan luotetaan laulajan vahvaan ääneen, taidokkaisiin soittajiin, rakenteeltaan selkeään ja toteutukseltaan miellyttävään biisiin. Walk alone pakottaa jammailemaan mukanaan ja imemään biisin tunnelmaa joka solullaan. Bye Mandulla on kyllä kasassa sen verran loistava konsepti, että jos ennustajan lahjoja olisi, povaisin yhtyeelle pitkää ja menestyksekästä uraa.



Mielikuvituksen melodiat lopettaa

Mielikuvituksen melodiat lopettaa. Aloitin levyarvioiden tekemisen vuoden 2005 tienoilla, vaikka tämä blogi onkin paljon nuorempi eli melkei...