tiistai 17. syyskuuta 2013

P.S. Rakastan sinua

Kirja: Cecelia Ahern: P.S. Rakastan sinua (2004)
Elokuva: P.S. Rakastan sinua (2008) Ohjaus:  Richard LaGravenese, pääosissa: Hilary Swank ja Gerard Butler

Katsoin P.S. Rakastan sinua (P.S. I love you...)-elokuvan kauan sitten ja se todella kosketti (ja itkettikin). Jokin aika sitten huomasin kirjaston hyllyssä kyseisen romaanin, ja koska tarinan yksityiskohdat olivat jo ehtineet unohtua, päätin lainata kirjan. Yleensä pyrin aina tekemään niin päin, että luen kirjan ensin ja sitten vasta katson elokuvan, mutta nyt kävi toisin päin.

 Huomasin aika nopeasti, että muistin juonen vain pääpiirteittäin, mutta en tarkemmin henkilöitä tai tapahtumia. Eli melkein puhtaalta pöydältä lähdettiin. Ainut, mikä elokuvasta kummitteli kirjaa lukiessa, oli se, että mielsin Gerryn automaattisesti Gerard Butlerin näköiseksi. Kirjan alku tuntui lähtevän liikkeelle todella hitaasti, mutta piristyi onneksi aika pian. Suomennoskin tämän kirjan kohdalla on yllättävän

hyvä ja pilkutkin enimmäkseen omilla paikoillaan.

Kirja kertoo Holly Kennedystä, joka menettää aviomiehensä Gerryn ennen kuin täyttää 30 vuotta. Kirjassa kuvataan yksin jäämisen tuskaa, perhesuhteita ja tietysti sitä, miten Gerry auttaa Hollya eteenpäin elämässä kuolemansa jälkeen. Kirja pitää otteesaan, ja välillä tekisi mieli harppoa sivuja, jotta pääsisi nopeammin Gerryn seuraavaan viestiin. Sivuhenkilöitäkin on sopiva määrä, jotta nimet pystyy oppimaan ja muistamaan.

 Samoihin aikoihin, kun itsestäni lukijana alkoi Hollyn itsesääli ja surussa rypeminen hieman kyllästyttää, eräs kirjan henkilöistä piti Hollylle "saarnan", joka herätti Hollyn huomaamaan, miten onkaan käyttäytynyt. Hollyn suhtautuminen suruun ja elämään on hyvin uskottava, ja onneksi kirja ei jätä huonoa makua suuhun vaan melkein alusta asti annetaan uskoa siihen, että tunnelin päässä on valoa. Kirjan loppu on sopiva tarinalle eikä pilaa juonen aikana syntynyttä tunnelmaa. Kokonaisuudessaan lukukokemus oli todella positiivinen ja voisin lukea kirjan myöhemmin uudelleenkin.

 Sitten ihan muutama sananen elokuvasta. Oli nimittäin pakko katsoa se heti kirjan lukemisen jälkeen, jotta voisi tuoreesta muistista vertailla teoksia keskenään. Elokuvissa täytyy luonnollisesti aina tehdä hieman muutoksia kirjan juoneen ja oikoa kulmissa, jotta saadaan useamman sadan sivun romaani mahdutettua muutaman tunnin elokuvaksi. Elokuvaversio on edelleen ihan hyvä, mutta oikeastaan jo puolivälin tienoilla alkoi hiertämään se, miten paljon muutoksia juoneen/yksityiskohtiin oli tehty. Elokuvaa katsoessa en pystynyt keskittymään täysillä itse tarinaan vaan siihen, mitä kaikkea oli jätetty pois. Tätähän ei saisi tehdä ja yritinkin antaa tällekin toteutustavalle mahdollisuuden. Etenkin loppu toimii paremmin kuin alkupuolisko eikä elokuva täysin onneton ole. Mutta verrattuna kirjaan - elokuva jättää paljon kylmemmäksi.
Näin aiheen vierestä vielä sanottuna pahempi kontrasti oli Slummien miljonäärin kirjan ja elokuvan välillä. Olin aivan järkyttynyt, miten huono elokuva kirjasta oli saatu aikaiseksi enkä edes voinut katsoa elokuvaa loppuun asti. Kirja kun oli ollut sellainen, että lukemista ei olisi halunnut keskeyttää edes nukkumisen ajaksi ja elokuvaa taas ei jaksanut katsoa edes pikakelauksella.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.